Do it, do it real good

Alotin tän päivän ottamalla valkoisen ratsuni pyörätelineestä ja suuntaamalla kohti Paljekirppistä. En oikein tiedä oonko surullinen ku en löytäny sieltä mitään, vai iloinen ku mun rahat säästy. Niin tai näin, kirppiksen jälkeen suuntasin K-marketin kautta kohti koti-Heinäpäätä. Oisin halunnu mennä yhdelle tietylle puistonpenkille istumaan ja kuuntelemaan musiikkia ja syömään keksejä, mutta jokaikisellä vastaa tulevalla penkillä istui jo joku mummo. Jatkoin polkemista etiäpäin ja jostain syystä päätin kääntyä sellasen pienen puisen sillan suuntaan, joka näky vievän suoraan ryteikköön. Ajelin taitavana siellä oksien ja ruohikon keskellä ja yhtäkkiä mun eteen tuli oikein nätti ja rauhallinen ranta-aukeama. Jäin sinne sitten syömään ne keksit ja nauttimaan auringosta.

Kun pääsin kotiin mulle iski ihan tajuton siivousvimma ja en ees tajunnu mitä tein, ku olin ottanu ensimmäisen askeleen kohti haastavaa operaatiota;

Jep, vedin kaikki vaatteet (alusvaate- ja sukkalaatikoita lukuunottamatta) ulos kaapista, keskelle lattiaa. Tuon kasan näkeminen sai mut melkein itkemään, ku tajusin että se 2x2 metriä lattiatilaa valtaava kasa pitäis tosiaan myös selvittää ja järkätä takas kaappiin. Parin mehulasillisen jälkeen aloin kumminki tuumasta toimeen. Se vaatekasa tuntu oikeasti ihan loputtomalta, viikkasin vaan ryysyä toisen perään ja heittelin joitain vaatteita sivuun joko pyykki- tai kirppiskasaan niinku oisin ollu joku robotti. 

Tässä vaiheessa voisin kiittää mun järkeni säilymisestä Olgaa, joka soitti mulle kesken operaation ja sain hyvän syy keskeyttää hommat hetkeksi. :D

Mulla meni yli kaks tuntia, että vaatteet oli hävinny lattialta paikoilleen ja oon tosi hämmentyny siitä miten paljon vaatteita mulla oikeesti onkaan. Ja yllättävän monesta vaatekappaleesta suostuin myös luopumaa; sain kaks täyttä pussillista kirppiskamaa!

Touhutessani mietiskelin mun tyyliä ja pukeutumista. Tajusin, että vaikka mua on ainaki omasta mielestäni hankala laittaa mihinkään tiettyyn tyylikategoriaan ja puen päälle vaatteita täysin fiiliksen vaihtelun mukaan, on olemassa tietyt peruselementit mitä mun asuista aina löytyy.

Ensiksi, sukkahousut/leggingsit.
En yksinkertasesti vaan tykkää oikeista housuista. Farkkulegginsit menee jotenkuten, mutta mieluusti talvellakin vedän jalkaan useamman kerroksen ohutta, kuin yhden paksun kerroksen kangasta.
Multa löytyy näitä pöksyköitä vaikka minkälaisina. Tässä muutamat suosikit;

Sitten ruutupaidat ja shortsit.

Huivit, siis nämä päässä pidettävät.

Rakastanrakastanrakastan ja voisin haalia näitä itelleni vaikka kuinka paljon! Kuvasta puuttuu mun turkoosi, keltanen ja vihreä huivi.

Farkku. 

Mmm, tässä mun kolme suosikkia:

Nää viimeiset kultamussukat nyt ei varsinaisesti kuulu mun vaatekaapin sisältöön, mutta on olennainen osa mua. Pus!

Got your runaway smile

Oikeesti, en voi lopettaa noille kahdelle ekalle kuvalle nauramista ja mun päässä pyörii tasan yks kysymys; miten voi olla niin kamalan hankalaa hymyillä nätisti ku muut ottaa kuvaa? Se on sellanen asia mikä mulla ei tuu varmaan ikinä luonnistumaan.

Muuten oon kyllä ollu yhtä hymyä koko päivän. Koulussa oli niinki pitkä päivä ku 30 minuuttia. Tää puoltuntinen sisälsi hiusten leikkaamisen ja yrittäjyyden ja yritystoiminnan näyttöjen arviointikeskustelun, jonka lopputulokseen oon ite ihan tyytyväinen. Ette usko mikä jännitys ja stressi nyt lähti harteilta ku tän vuoden näytöt on saatu alta pois ja voi keskittyä vaan kesään valmistautumiseen! 

Oisin halunnu laittaa tähän kuvia niistä leikkauksista, joita näyttöpäivinä tein, mutta ne kuvat on niin pikasesti luokassa napsastuja ja ylivalottuneita ja ties mitä, että työn jälkiki näyttää ihan kamalalta. Onneksi ne oliki otettu vaan opettajille muistin virkistämiseski eikä arvosteltavaksi ja kaikelle kansalle esiteltäväksi.

Leikkauskuvien sijasta voisin lisätä tähän yhden otoksen mun eilisen unettomuuden tuotoksesta;

60's !

En voi mitään sille että tuo on yks mun lempparimeikeistä tehdä. Rakastan vuosikymmenmaskeerauksia muutenkin ihan sikana, mutta kuuskytluku... Aaa se vaan on niin hauska tehdä!

Tässä meikissä näkyy luomivaon varjostuksen sisänurkat olevan vähän päin vitunkia ja joitain muitaki pikkuhäröjä pomppii ainaki mun omille silmille, mutta laitetaan se keskiyön piikkiin.

Eilen mietiskelin tota tehdessä myös ens vuoden opinnäytetyötä ja taidan tietää aika selkeesti mihin se liittyy...

Mutta ennen mitään koulujuttuja ja opinnäytteitä aion alkaa alustamaan mun kesäloman viettoa ja lähteä pakkailemaan, koska ens maanantaina (...hei, on hyvä kattoa tarpeeks ajoissa mitä pakkaa) mun nokka osottaa kohti Helsinkiä/Vantaata! 

Underneath my skin, there's a meatball

... kas näin meille lauleli tänään Tivolin karkinmyyjäpoika. Oli aika mukava tyyppi ja aion joku ilta vielä käydä sitä kyllä morjenstamassa!

Lähettiin tänään tosiaan ystäväiseni Pirtan kanssa seikkaileen jäätävässä sipsinhimossa Tuiran Siwalle, ainoalle kaupalle mikä Oulussa on pyhäpäivisin auki. En oikein muista tai tiedä mitä siinä matkalla kävi, mutta about puolessa välissä matkaa meidän reitti oli kaartanu muutaman mutkan kautta ja käveltiin innostuksesta nauraen kohti Kuusisaarta ja Suomen Tivolia. 

18 ikävuodesta katos heti ainaki puolet pois ja hypittiin innostuneina laitteelta toiselle. Kummitusjunassa kiljuttiin niin, että ulkopuolella odottavat tais juosta karkuun. Meksikohatuissa ei kyenny ku nauramaan ja vedet vaan valu silmistä. Vuoristoradan jonossa me taktikoitiin ja oltiin ovelia, että päästäisiin etummaiseen vaunuun. Maailmanpyörä oli hurjan pelottava. Käytiin kokeilemassa onnea myös narunvedossa, mutta mun laskut kolmannentoista narun yrittämisessä tais mennä sekaisin. Sain nimittäin sellaset rumat minikokoiset skeittilaudat, Pirtan vetäessä itelleen maailman cooleimman hiustenlaittosetin. Möksmöks. Mutta mun laukusta löyty onneksi vielä pätkä metrilakua ja alkoi taas hymyilyttää!

Tuli sellanen tunne siellä pomppiessa, ettei musta saa ikinäkoskaanmilloinkaan kunnon aikuista. 

Viikonlopun aikana on tapahtunu muutaki hienoa; mää oon rakastunu. 

Ostin lauantaina nimittäin elämäni ekat Converset. ♥

Oon tosi, tosi, tosi kauan miettiny ja pähkäilly niitten hankkimista, mutta materialistin vikaa kun vähänki löytyy nii päähän pinttyy sellanen ajatus että "kun ostaa halvemmat tennarit, jää rahaa paljon muuhunki kivaan". Mutta nyt sain sen mitä halusin; uudet Converset kirppiksellä hintaan 25e.

Tuntuu ihan tajuttoman hyviltä jalassa ja tuntuu että nauhatki on nopeampi sitoa ku muissa tennareissa, haha!

Ja musta tuntuu että mun naama on palanu auringossa... Ihana kesä!

One, two, three, four, I want more

Oh my... Kun syksyn lopulla poistin mun kolmannen blogin, lupasin itelleni etten enää aloita uutta sellasta.

Mulla on kuitenkin tässä pitkin kevättä tullu taas sellasia "aijai, tästä olis kiva kirjoittaa blogiin" -fiiliksiä ja asiaa ei ollenkaan ole auttanut se, että monet kaverit vaan bloggailee, bloggailee ja bloggailee. MINÄKIN HALUAN. Ja niinpä niin, tässä sitä taas naputellaan.

Tähän alkuun en haluais alkaa kirjottamaan mitään kovin pitkää romaania siitä mikä oikein oon naisiani, mutta jollain tavalla voisin itseäni teille valaista. Ajattelin sen romaanin sijaan tökätä muistitikut USB-reikään ja lisäillä tähän alkuun muutamia kuvia!

Asun siis hurjassa suurkaupungissa, Oulussa, ja lopettelen juuri toista opiskeluvuotta hiusalalla.

Haaveilen siitä, että voisin jonain kauniina tai vähemmän kauniina päivänä ansaita leipäni maskeerajana. Unelmatyö pyörisi jossain mediamaailman ympärillä; kuvauksien, videoiden, elokuvien ja tv'n maskeerauksia... Step one tän haaveen toteuttamiseen otetaan luultavasti ens vuoden kesänä/syksynä, mikäli saan koulupaikan Etelä-Suomesta!

Tykkään reissata ja tuun onnelliseksi jos saan istua junassa kuulokkeet korvilla edes vajaan tunnin.

Musiikki, keikat ja muut erilaiset tapahtumat, juhliminen, hyvä seura, extempore-jutut... Tollaset asiat tuntuu mulla jossain pintaa syvemmällä ja saa mun suupielet kääntymään ylöspäin.
Sellasista asioista tuun tänne kirjottelemaan.